Yleisesti

Yrityksen arvonmääritys on tärkeä osa kaikkia yritysjärjestelytilanteita. Arvonmäärityksellä tuodaan esille ostajalle tai sijoittajalle yrityksen arvoon vaikuttavia tekijöitä ja viestitään yrityksen tulevaisuuden tuloksentekokyvystä. Arvonmäärityksen avulla voidaan myös hyvin nopeasti todeta, onko keskusteluissa mahdollisen yritysjärjestelykumppanin kanssa edes järkevä edetä, mikäli odotukset yrityksen arvosta poikkeavat merkittävästi osapuolten välillä.

Arvonmääritys on tarkkuutta ja kokemusta vaativaa työtä, koska siihen vaikuttavien tekijöiden määrä on suuri ja niiden välisiä suhteita vaikea arvioida. Arvonmääritys ei ole yksiselitteistä ja yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai lopputulosta ei ole, vaan siihen vaikuttavat laajalti myyjän ja ostajan tavoitteet ja edellytykset kaupan toteuttamiseksi sekä myös järjestelyn muoto. Arvonmääritys onkin usein vaihe, jossa yritykset hakevat tukea ulkopuoliselta asiantuntijalta, jolloin yritys ja sen omistajat saavat objektiivisen näkemyksen yrityksen arvosta oman näkemyksensä tueksi.

Mallit

Erilaisia arvonmääritystekniikoita ja -malleja tunnetaan paljon, mutta karkeasti ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kassavirtaperusteiset, taseperusteiset sekä tunnuslukukertoimiin perustuvat mallit. Kassavirtaperusteisia ovat esimerkiksi nykyarvolaskentamallit, joissa ennustetaan kohteen tulevaisuuden nettokassavirtoja ja laskemalla näiden nykyarvoja.

Kassavirtaperusteisissa malleissa ennustetaan yrityksen tai liiketoiminnan tulevaisuuden kassavirtoja, jonka perusteella määritetään yrityksen tuottamat nettokassavirrat kulujen jälkeen. Nämä kassavirrat määrittävät yrityksen arvon, joka lasketaan määrittämällä kassavirroille nykyarvo diskonttaamalla ne nykyhetkeen. Kassavirtaperusteiset mallit ovat monimutkaisuutensa takia erittäin herkkiä eri parametrien muutoksille ja pienikin muutos jossakin parametrissä saattaa aiheuttaa suuren muutoksen lopputuloksessa eli yrityksen arvossa, minkä takia mallien käyttöä ei suositella kuin alansa ammattilaisille.

Taseperusteinen arvonmääritys tarkoittaa käytännössä yrityksen substanssiarvon laskemista, missä yrityksen varallisuudesta vähennetään sen velat. Teoreettisesti tällöin saadaan yritykselle arvo, jonka omistajat saisivat, jos liiketoiminta lopetettaisiin ja varallisuus jaettaisiin yrityksen omistajille. Malli on yksinään siitä hieman puutteellinen, että se ei huomioi kohteen tulevaisuuden tuloksentekokykyä. Tämä on myös tärkeää ottaa huomioon arvonmäärityksessä, koska kaupan jälkeen oletuksena tottakai on, että yritystoimintaa jatketaan.

Tunnuslukukertoimiin perustuva arvonmääritys toteutetaan verrokkiyhtiöiden avulla vertaamalla kohteen tuloksentekokykyyn pohjautuvia arvostustunnuslukuja verrokkiyhtiöiden vastaaviin kertoimiin. Käytännössä siis valitaan samalla toimialalla toimivia verrokkiyhtiöitä, joiden avulla lasketaan toimialan keskimääräisiä arvostuskertoimia. Näiden perusteella voidaan johtaa arvonmäärityskohteelle sellainen arvo, joka ei ole liian korkea tai matala verrattuna toimialan muihin yrityksiin. Arvostuskertoimiin perustuva arvonmääritys soveltuu yleensä paremmin suurempien yhtiöiden, ja varsinkin listattujen yhtiöiden, arvonmääritykseen, koska tällöin verrokkiyhtiöiden valinta ja tunnusluvut ovat helpommin saatavissa.

Muuta

Pelkkien taloustietojen lisäksi arvonmäärityksessä tulisi myös huomioida yrityksen muita ominaisuuksia kuten sen asema ja kilpailutilanne markkinoilla, työntekijöiden tyytyväisyys ja ikärakenne tai yrityksen riippuvaisuus sen avainhenkilöistä. Muiden tekijöiden merkitys yrityksen arvoon on välillinen ja siksi sitä on vaikea suoraan arvioida numeerisesti, mutta niiden vaikutus yrityksen arvoon voi olla hyvinkin merkittävä.

Nämä laadulliset tekijät voivat vaikuttaa arvoon positiivisesti tai negatiivisesti. Esimerkkinä voidaan ottaa yrittäjävetoinen yritys, joka on tehnyt hyvää tulosta menneinä vuosina. Pelkästään lukujen valossa tehty arvonmääritys saattaa indikoida hyvinkin korkeaa arvostusta, mutta ostajan kannalta tuloksentekokyvyn pysymiselle ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, mikäli avainhenkilö jättäytyy pois toiminnasta toteutettavan järjestelyn jälkeen. Tämän takia arvostuksen tulisi joustaa tapauksessa alaspäin, mikäli yrittäjä ei ole halukas sitoutumaan työskentelyyn myös järjestelyn jälkeen. Toinen tilanne voisi olla esimerkiksi uusi markkina, jossa transaktiota ennen ei ole ollut paljoa kilpailua, mutta uusia tulokkaita markkinoille on alkanut ilmestyä. Vaikka yrityksen markkinaosuus kaupantekohetkellä olisi merkittävä, ei sen pysymisestä ole takeita, jos markkinoiden kilpailutilanne on kiristynyt merkittävästi. Vastaavasti arvostuksen tulisi myös joustaa ylöspäin, mikäli yrityksen laadullisissa tekijöissä on jotain sellaista, mikä erottaa sen kilpailijoista, kuten arvokas inhimillinen pääoma.